Airi oli kutsunut meidät Sintun kanssa näyttelyn avajaisin helatorstaina ja köröttelimme innoissamme bussilla Elimäelle. Airin aviomies Antti oli vastassa ja vei juhlapaikalle. Väkeä oli ainakin pari sataa. Lämmin ja aurinkoinen sää suosi tilaisuutta ja puheita pidettiin ulkona, myös tanssiesitys. Jokainen taiteilija kertoi itsestään. Joidenkin puheet venyivät turhan pitkäksi, niin että tuli nälkä. Onneksi sisällä tarjottiin kunnon salaatit ja kahvit. Olimme todella ylpeitä kukkataiteilija-ystävämme upeista töistä, joille oli omistettu yhden huoneen seinät.
Pidimme jatkot naisten kesken kauniissa illassa Airin ja Antin kodin pihassa ilta-auringon helliessa meitä. Juttua riitti, ilta venyi ja oli tarkoituskin jäädä yöksi. Aamulla heräsin lintujen viserrykseen ja auringonsäteiden kutitteluun sänkyni viereisestä ikkunasta. "Voiko ihanammin päivän tämän alkaa", lauleskelin ja pomppasin pirteänä ylös. Muut tekivätkin jo aamiaista, joka syötiin tietysti ulkona. Saimme nauttia vielä koko kauniin hellepäivän maalaisidyllin keskellä. Luonto vain paljasti, ettei vielä ole kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti